maanantai 22. kesäkuuta 2015

Simppelimpi Haruni

Jokunen vuosi sitten neuloin Harunin. Malli oli mukava tehdä ja valmiina upea. Nyt innostuin saman huivin simppelimmästä versiosta, Stockinette Harunista, jossa yhdistellään sileää ja pitsineulosta. Ohje huiviin löytyy Ravelrystä.

Ja onhan tämäkin kaunis!



Melkein parasta oli kuitenkin se, että huivin valmistuttua sain kuvausapua hyvältä ystävältäni, Your's S -blogin Sirpalta. En olisi ikinä saanut näin huikeita kuvia otettua yksin, joten suuri kiitos kuvaajalle!


Lankana käytin Nymphalidea-huivista ylijäänyttä Hjertegarnin Kunstgarnia ja puikot olivat kokoa 3,5. Jännäsin langan riittävyyttä mutta hyvinhän se vielä tähän huiviin piisasi.


Kuvat on otettu Tampereen Arboretumissa ja kuvaussessiosta voi lukea tarkemmin kuvaajan Your's S -blogista. Suurkiitos vielä kerran kuvaajalle!

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Ompelusuunnitelmia vanhoista pitsilakanoista

Kävin viikonloppuna kotopuolessa ja sain viemisiksi kasan vanhoja pitsisomisteisia lakanoita. Ne ovat ihania! Tosin lakanoita mallaillessani huomasin, että ne ovat kaikki hieman eripituisia keskenään eivätkä reunatkaan ole täysin suorat. Mutta kangas tuntuu käsiin todella laadukkaalta ja pitsit on virkattu pienen pienellä koukulla!


Nyt onkin sitten Pinterest ollut kovalla käytöllä. Olen jo ehtinyt yhdistää kolme ja puoli lakanaa tuplaleveän täkin pussilakanaksi ja suunnitteilla on myös kesämekko ja/tai -hame. Lisäksi bongasin, että Martoilla on nyt meneillään essukilpailu! Jos vain intoa piisaa niin ajattelin tekaista myös yhden essun!

 
Ainut huono puoli tässä toteutuspuolessa on se, että oma kesälomani on kohtapuoliin lusittu. Että mistäs sitä aikaa löytäisi? No, jos sattuisi kesän aikana satamaan niin onpahan niille sateisille vapaapäiville sitten jo tekemistä suunniteltuna. 

Mitäs muita ideoita vanhojen lakanoiden hyödyntämiseen voisi olla?

torstai 4. kesäkuuta 2015

Pingota huivia, älä hermoja

Tein tämän tekstin muistiinpanoksi itselleni vastaisuutta varten mutta myös vinkiksi muille, joita kiinnostaa kehittyä huivien pingottamisessa. En sano olevani tässä hommassa mikään guru, mutta tässä kevään aikana olen pingoitellut jo neljää huivia (ja blogia selatessa huomasin että aika monta huivia on muutenkin tullut tehtyä) ja nyt kun ajatuksia aiheesta vielä on olemassa, päätin kirjoittaa niitä ihan ylöskin.

Haruni heinäkuulta 2012.

Täsmennykseksi vielä: olen kirjannut ajatukseni koskien villasekoite-/villalangasta tehtyjä (pitsi-)huiveja. Esimerkiksi alpakkalangasta tekemääni Missoni-huivia en pingottanut lainkaan, sillä neulos oli jo valmiiksi todella siistiä eikä se vääntynyt mihinkään suuntaan käppyrälle. Pituutta tulikin sitten parin viikon käytössä jo reippaasti lisää: alunperin huivi ylettyi nippa nappa mukavasti kaulan ympäri kahdesti, nykyisin huivin päät pilkistävät jo lyhyen takin alta näkyviin.

Missoni-huivi helmikuulta 2013.

Onnistuneen pingoituksen lähtökohtana on useimmiten läpikotaisin märkä neulos. Joissain tapauksissa pelkkä suihkutuskin saattaa kuitenkin riittää: alla oleva huivi on tehty melko paksusta langasta enkä vain laiskuuttani jaksanut kastella sitä kokonaan, joten pingotin sen ensin ja suihkutin sitten kunnolla kosteaksi. Mutta jos huivi on tehty ohuesta langasta liotan sitä reilussa määrässä kylmää vettä mieluusti 10-30 minuuttia ennen pingotusta. Pingotusalustana kaikkein parhaiten toimii pehmeä ja huokoinen levy, jota kastuminen ei haittaa ja johon saa laitettua nuppineulat tukevasti kiinni. Vaahtomuovisista paloista koottava pingotusalusta on tosi näppärä, mutta ennen sen löytämistä pingotin kaikki tekeleeni pöydällä lakanan päällä.

Huomio yksi: Huivin koko muuttuu pingoitettaessa merkittävästi.
Riippuen tiheydestä ja langasta (ja pingottajan innokkuudesta) huiviin saa helposti lisää kokoa pingottamalla. Ainahan neuleet käytössä vielä muokkaantuu, mutta pingoitettaessa voidaan nopeuttaa huivin venymistä ja korostaa pitsihuivin muotoja. Epämääräisen muotoisesta lankakasasta muodostuu pingoituksen aikana usein mahtava taideteos. Alla olevaan huiviin tuli pituutta lisää pingoitettaessa noin 20 senttiä.

Vielä työn alla oleva konttineulehuivi.

Huomio kaksi: Korosta muotoja.
Itse aloitan pingoituksen kolmiohuivin ollessa kyseessä luontireunasta ensimmäisen silmukan hujakoilta, jos kyseessä on siis kolmiohuivi, jossa lisätään silmukoita kummallekin sivustalle ja kolmiota rakennetaan ikään kuin alhaalta ylöspäin. Etsin keskisilmukan (joka useimmiten tämän tyyppisissä huiveissa on kahden langankierron ympäröimä), kiinnitän sen ja muutaman viereisen kohdan neuloilla alustaan ja venytän huiviin pituutta niin paljon kuin nätisti venyttämällä saan aikaiseksi. Näin saan huivin keskilinjan selville enkä pääse vääntämään koko huivia vinoon jo tässä vaiheessa. Kun kärki on paikallistettu niin pingotan sitä kummastakin reunasta hetken matkaa ja yhtä aikaa kumpaakin reunaa. Eli en pingota ensin toista reunaa ja sitten toista. Kun reunat kiinnittää suunnilleen samaa tahtia alustaan huomaa helposti, jos huivista on tulossa epäsymmetrinen. Jos kyseessä on muun mallinen tai muulla tavalla rakentuva huivi lähden usein liikkeelle luontireunasta.

Tämäkin on vielä työn alla.

Huivin kiinnittäminen alustaan on hidas prosessi ja neuloja kuluu reippaasti, niitä ei voi käyttää liikaa. Kun olen kiinnittänyt osan kärkeä alustaan siirryn usein taas huivin toiseen päähän ja kiinnitän luontisilmukan kummallakin puolella olevia reunasilmukoita niin pitkälle kuin mahdollista, jälleen kumpaakin puolta yhtä aikaa ja koitan muistaa katsella huivia silloin tällöin kauempaakin, että muoto vaikuttaa hyvältä. Kun "yläreuna" on kiinnitetty mahdollisimman hyvän ja napakan oloisesti palaan taas kärkeen ja lähden pingoittamaan sitä eteen päin. Tarvittaessa pingotuksen edetessä poistan aiemmin kiinnittämiäni neuloja ja siirtelen niitä paremmille paikoille.


Maluka joulukuulta 2012.

Huomio kolme: Reunasilmukat pingottuvat nätisti, päätellyt silmukat ei.
Ärsyttävä asia huivien pingoituksessa on silmukoiden käyttäytyminen eri tavalla. Reunasilmukat eivät veny rumasti eivätkä ne pingoituksen jälkeen jää kovin helposti neulan kohdalta "nypylle" vaan ne asettuvat omalle paikalleen todella nätisti. Jos huivin sileät reunat koostuvat sekä reunasilmukoista että päättelysilmukoista, voi tulla ongelmia.

Nymphalidea kesäkuulta 2015.

Yllä olevassa sumeassa kuvassa huivin tasainen takareuna (keltaisen neliön puolivälistä taaksepäin) koostuu reunasilmukoista, huivin luontireuna on aivan takana ja toinen reuna muodostaa kauniisti aukeavan pitsikuvion. Päättelyreuna muodostaa huivin toisen osion alkaen keltaisen pingoitusalustan puolivälistä eteen päin. Viimeisen kerroksen silmukat on pääteltävä löysästi, jottei huivin reuna jäisi aivan sumppuun, ja pingoitettaessa silmukat helposti venyvät. Jotta huivin muodon saa kauniisti esiin silmukoita on venytettävä jonkin verran. Kas siinäpä meillä pulma... Tästä huivista on kuvia edellisessä postauksessani, jossa nostan ongelman myös esille.

Vinkkejä siihen, miten erimalliset huivit kannattaa pingottaa, voi metsästää ohjeen kuvia tarkastelemalla. Itse pyrin ottamaan kuvia mahdollisuuksien mukaan niin, että huivi näkyy kokonaisuudessaan ja suoralla tasolla, jolloin kuvasta näkee, mihin muotoon toinen neuloja on sen pingottanut: mitä kohtia korostetaan ja mitä ei.

Ethereal kesäkuulta 2013.


Lisää pingotusvinkkejä otan auliisti vastaan!

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Nymphalidea, versio 2

En ollut ensimmäisen Nymphalidea-huivini väreihin täysin tyytyväinen ja päätin kokeilla yhdistellä huiviin hieman rauhallisempia värejä. Kumpikin lanka on Hjertegarnin Kunstgarnia ja puikot edelleen kokoa 3,5.



Huivi on todella hyvän mallinen pieneksi hartiahuiviksi. Pingottaessa en vain vielä ole saanut pingotettya päättelyreunaa mielestäni nätisti. Huivista on helppo pingottaa kaunis kaari, mutta kun pitäisi pingottaa päättelyreuna, jää siihen väkisinkin ruma nyppylä. Alla olevassa kuvassa nyppylä on kääntyneenä seinää kohti ja uskon huivin käytössäkin asettuvan suunnilleen noin, joten kaipa tästä ihan kelpo huivi tuli.


Jos vielä kolmannen huivin tekisin niin ehkä yrittäisin tehdä sen kokonaan pelkästään yhdellä langalla. Tai sitten yhdistäisin toisiinsa kaksi lankaa, joista toisessa värit vaihtuvat ja toisessa väri on lähellä jotain toisessa langassa esiintyvää väriä. Tai sitten pitäisi tehdä Norosta, jos haluaisi saada yhtä näyttävän lopputuloksen kuin ohjeen kuvituksena oleva huivi.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Dalma

Minulla ei ole montaakaan pikkuystävää. Yksi heistä täytti äskettäin kolme ja sain pitkästä aikaa inspiksen amigurumiin. Edeltävänä viikonloppuna poika oli nähnyt kaverin dalmatialaisen, joka teki pikkuiseen suuren vaikutuksen. Siitä se ajatus sitten lähti...


Lankana käytin mustaa ja valkoista jämälankaa, musta oli ilmeisesti seiskaveikkaa ja valkoinen jonkinlaista puuvillasekoitetta. Puuvillalangassa oleva hohde pelasi hyvin mustan villalangan kanssa yhteen. Koukku oli kokoa 4,0 ja turvasilmät ja -kuono löytyivät omista kätköistä.

Jotenkin nämä tekemäni amigurumit ovat kaikki vähän mielipuolisen näköisiä. Itse voivottelin taas tehneeni päästä liian raskaan muuhun koiraan nähden, mutta kun poika sai koiran käteensä niin ei sitä istumaan laitettu, heti piti lähteä kuono maassa etsimään hajuja. Ensimmäisen leikkisession jälkeen dalmatialainen oli muuttunut entistä muotopuolisemmaksi. Pääasia, että saaja tykkäsi. ^.^

maanantai 4. toukokuuta 2015

Epämääräisiä sähellyksiä

Valmista ei näytä nyt tulevan tekemälläkään. Puikot käy tasaista tahtia mutta valmista esiteltävää ei ole putkahtanut hetkeen aikaan eetteriin. Eikä siis putkahda vieläkään. ^.^


Valkoinen konttineulehuivi valmistui jo ehkä kuukausi sitten tai aiemminkin, mutta pingotuksen jälkeen huivi osoittautui liian lyhyeksi. Siitä asti huivi on odotellut purkuinspistä. Toisen reunan kavennukset pitää purkaa pois ja tehdä nelisen kerrosta lisää pituutta. Ei iso homman mutta homma kuitenkin. Ja kun muutakin tekemistä riittää ja kiinnostavampia projekteja on jonossa odottamassa eikä tällä nyt vielä mikään kiire ole jne.

Kesäpaitaprojekti on edennyt suuntaan ja toiseen tässä viimeisen parin viikon ajan. Ongelma on tällä hetkellä se, että aivan ideaalia ohjetta en ole vielä löytänyt (ainakaan sellaista, joka mätsäisi valitsemani langan kanssa). Omat kyhäelmät ovat puolestaan joutuneet purkuun milloin mistäkin syystä. Tämä projekti pitää varmaan pistää jäihin kunnes löydän oikeasti kivan ohjeen tai jaksan taas alkaa säveltää mallia omasta päästä. Visio on, mutta toteutus yhä ontuu.

torstai 16. huhtikuuta 2015

The Simpsons eli Bart ja Lisa sukissa

Sain pitkästä aikaa tilauksen kaverilta. Tämä tarkoitti kesätoppiprojektin aloituksen siirtämistä mutta eipä siinä mitään, mukavaa vaihtelua tämäkin. Tilaustyöt ovat siitä mukavia, että itse projektit ovat jotenkin todella virkistäviä, kun ideat eivät ole lähtöisin omasta päästä. Niin tälläkin kertaa, vaikka hommaa piisasi!!!


Toiveena oli saada kolmannelle osapuolelle Simpsonit-aiheiset villasukat koossa 41. Sukat on oikeasti saman kokoiset keskenään, näköjään vaan asettelu pingotusalustalle on ollut mitä sattuu. Helppo vaihtoehto olisi ollut tehdä vaikka Margen väreissä sininen pitkä varsi, keltainen sukkaosa ja siihen vaikka kirjailla jälkikäteen kasvot, mutta ei, kunnianhimoa pitää olla! Löysin lopulta pari kivaa ja sopivan kokoista ristipisto-/hamahelmiohjetta, joita lähdin soveltamaan sukkiin. Puikot olivat kokoa 2,0 ja lankana vanha vanha punasävyinen Kirjopirkka, keltainen, valkoinen ja ruskea Hjertegarnin Sock 4 ja sinisävyinen Louhittaren luolan Väinämöinen. Bart oli ristipisto-ohjeena helppo neuloa, Lisan kanssa sain hieman ihmetellä ja lopulta päädyin tekemään kasvot ja reunustamaan silmät, helmet, kädet ja hameen ns. sisäiset ääriviivat jälkikäteen.

Käsialani on todella löysä ja kirjoneulekuvioiden ongelmana onkin minulla yleensä kuvion mahduttaminen sukkaan. Nämäkin asettui jalkapöydän päälle ihan reunasta reunaan, yhteensä silmukoita työssä oli vain 60. Ensin meinasin tehdä ihan vain joustinneulevarren, mutta Facebookin Löysäpipoiset neulojat -ryhmässä on esitelty niin kivan näköisiä ruttuvarsisukkia, että päätin tehdä näihin sellaiset. Ruttuvartta en ollut aiemmin itse kokeillut, helppo ohje siihen löytyy Lankahelvetistä. Koska kyseessä on kuitenkin Simpsonit niin jätin kaikki räikeiden värien yhdistämistä koskevat epäilyni taka-alalle, näiden sukkien kuuluukin olla ihan törkeän väriset! Kantapään tein perinteisenä vahvistettuna (hollantilaisen siis) punasävyisellä Kirjopirkalla.

Nyt sitten sen toppiprojektin kimppuun. ^.^

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Lahjasukat

Tein viime talvena ihkut susilapaset Teeteen Pallas-langasta. Ihastuin lankaan lapasia tehdessäni ja joskus syksyllä (!) aloin tehdä langasta väliprojektisukkia. Kärki ja kantapää on tehty valkoisella random-langalla, ilmeisesti Nallella, resorissa on sekoitus vaaleanharmaata ja harmaankirjavaa ja loput sukasta pelkkää harmaankirjavaa Pallasta. On muuten näppärää neuloa aina silloin tällöin porukalla, nytkin oma valkoinen jämälankani loppui kesken toisen kantapään, mutta kaverilla oli onneksi lainata omasta varastostaan. Kiitos Minna!


Pallas on ihanaa neulottavaa ja paljon pehmeämpää kuin Nalle. Puikot olivat kokoa kolme (ja hukassa monta kuukautta, kun unohdin koko sukkaprojektin kirjahyllyn ovien taakse odottamaan päättelyä) ja mallina perussukat varpaista varteen. Yritin kerrankin kohdentaa kirjavan langan toiseen sukkaan samoin kuin ensimmäiseen, mutta mistiin meni. Toisaalta, hauskat ne ovat näinkin. Ja ihanan pehmoiset! Oma sukkavarasto pullistelee jo aiemmista neulomuksista joten nämä päätyvät lahjakoriin hamaa tulevaisuutta odottamaan.