torstai 23. heinäkuuta 2015

Liebster Award -tunnustus

Sain Keskeneräisiä neuleita -blogin Heidi H:lta tunnustuksen. Kaunis kiitos siitä Heidille! Haaste toimii seuraavasti:

Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja jaa linkki hänen blogiinsa.
Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
Nimeä ja linkkaa 11 blogia, joilla on vähemmän kuin 200 seuraajaa ja jotka mielestäsi ansaitsevat maininnan.
Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.


Olen hieman huono haastamaan muita (minkä lisäksi huomasin, kun seuraamiani blogeja lähemmin tarkastelin, että seuraan aivan liian "paljon luettuja" blogeja, jotta voisin tätä haastetta edes heittää eteen päin). Toki yksi kriteerit täyttävä blogi minunkin lukulistaltani löytyi, eli siis ystäväni Your's S-blogi, jonka ylläpitäjä on tähänkin blogiin kuvia ottanut. Joten onneksi olkoon Sirpa, nappaatko haasteesta kopin?

Ensin vastaukset Heidi H:n kysymyksiin.
1. Miksi bloggaat?
Bloggaaminen lähti alunperin ihan siitä ajatuksesta, että halusin saada kätteni työt esille. Yhteen aikaan töitä putoili puikoilta niin tiheään tahtiin, että hyvä kun niistä itse pysyi perillä, ja kun työt tulee kuvattua tänne pysyy itsekin hyvin kärryillä siitä, mitä on tullut tehtyä ja milloin. Yksi ajatuksista oli myös se, että kun on kerran pähkinyt silmukkamäärät tietylle langalle tiettyyn projektiin, niin kun pistäisi muistiinpanot jonnekin ylös, ei tarvitsisi tehdä pähkäilyjä useaan otteeseen. Tässä en kyllä ihan aina onnistu vieläkään.

2. Lempivärisi?
Vaikea kysymys, mutta sinisen sävyt ovat kaikki kauniita.

3. Lempikäsityösi?
Pidän ehkä eniten huiveista, sekä niiden tekemisestä että niiden pitämisestä. Blogin alkuaikoina tekemäni Josefiina-huivi on edelleen ahkerassa käytössä.

4. Lempimateriaalisi?
Kaikki luonnonmateriaalit ovat mieluisia, tällä hetkellä varsinkin kasmirvilla ja puuvilla tuntuvat käsiin erityisen hyvältä.

5. Mitä harrastat bloggaamisen lisäksi?
Liikuntaa pyrin harrastamaan useamman kerran viikossa ja mahdollisimman monipuolisesti. Silloin kun kutimet eivät ole kädessä niin sinne saattaa eksyä myös kirja.

6. Missä olet juuri nyt?
Kotona olohuoneen sohvalla.

7. Mitä tekisit mieluiten juuri nyt?
Nauttisin auringosta ja lämmöstä parvekkeella, mutta eipä ole aurinkoa tai lämpöä kummemmin näkynyt.

8. Millä adjektiiveilla kuvailisit itseäsi?
Aikaansaava, helposti innostuva.

9. Parasta Suomessa?
Neljä vuodenaikaa hyvine (ja huonoine) puolineen.

10. Mieluisin kotityö?
Lasketaanko mattojen pesu kotityöksi? Mattopyykki kesällä auringon paisteessa ja mäntysuovan tuoksu on ihan parasta!

11. Vähiten mieluisa kotityö?
Tiskikoneen tyhjennys.

Siinäpä vastaukset.
Sitten uudet kysymykset:

1. Kuinka paljon käytät bloggaamiseen aikaa keskimäärin viikossa?
2. Missä postauksessasi on mielestäsi onnistuneimmat kuvat?
3. Mistä aiheesta haluaisit blogata enemmän, mutta bloggaat mielestäsi liian vähän?
4. Missä yleensä olet, kun päivität blogiasi?
5. Kuinka kauan kehittelit blogi-ideaasi, ennen kuin ryhdyit sitä toteuttamaan?
6. Minkä tulevaisuuden projektin aiot esitellä blogissasi?
7. Mikä on sinulle mieluisin vuodenaika?
8. Oletko aamu- vai iltaihminen?
9. Mikä on huonoin elokuva, joka on kuitenkin pitänyt katsoa jostain syystä loppuun asti?
10. Mikä on keinosi rauhoittua iltaisin?
11. Mikä oli paras asia tässä päivässä?

Kas tämmöinen postaus tällä kertaa! Kohta saadaan toivottavasti taas valmiita käsitöitä kehiin. ^.^

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Sadesäällä sukkasillaan

Sateisen ja harmaan päivän kunniaksi päätin kuvata jo jonkin aikaa valmiina olleet villasukat. Malli on aina yhtä hauska neulottava Jaywalker, tosin tällä kertaa tein kärkeen sädekavennuksen, ihan vaan vaihtelun vuoksi.


Raitasukissa on oma viehätyksensä. Ohuellakin langalla neuloessa työ tuntuu etenevän kun saa välillä vaihtaa väriä. Tämä malli on todella helppo muistaa ulkoa ja lopputuloksesta tulee aina hieman erilainen. Tässä versiossa kumpikin lanka vaihtaa väriä ja tietyt harmaasävyt ovat hyvin lähellä toisiaan. Raidat on tehty kummassakin sukassa yhtä paksuksi, mutta ne näyttävät lankojen värivaihteluista rippuuen hyvinkin erilaisilta. Lankana oli punaharmaasävyistä Louhittaren luolan mysteerilankaa (en siis tiedä sen tarkemmin, mikä lanka on kyseessä, mutta kuulemma Louhittaren luolan värjäämää) ja harmaasävyistä Hjertegarnin Kunstgarnia, jota olen antaumuksella käyttänyt jo kahdessa Nymphalidea-huivissa tänä vuonna. Puikot olivat kokoa 2,0.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Pitsiunelmia

Pari postausta sitten kerroin saaneeni ison kasan vanhoja pitsilakanoita ja ommellenneeni niistä pussilakanan ja tyynyliinat. Nyt sain vihdoin kuvat otettua. Lakanat ovat ties kuinka vanhoja ja ihanan tuntuisia!




Parivuoteen pussilakanaan kului kolme ja puoli lakanaa, jotka olivat tosiaan kaikki hieman erimittaisia keskenään. No, kun ei ole turhan tarkka niin eipä se haittaa! Reunapitsitkään eivät olleet kaikki samanlaisia mutta en antanut senkään häiritä. Kahdessa lakanassa oli ihanien pitsien lisäksi mummoni kirjailemat nimikirjaimetkin.


Kyllä näissä kelpaa nukkua!

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Simppelimpi Haruni

Jokunen vuosi sitten neuloin Harunin. Malli oli mukava tehdä ja valmiina upea. Nyt innostuin saman huivin simppelimmästä versiosta, Stockinette Harunista, jossa yhdistellään sileää ja pitsineulosta. Ohje huiviin löytyy Ravelrystä.

Ja onhan tämäkin kaunis!



Melkein parasta oli kuitenkin se, että huivin valmistuttua sain kuvausapua hyvältä ystävältäni, Your's S -blogin Sirpalta. En olisi ikinä saanut näin huikeita kuvia otettua yksin, joten suuri kiitos kuvaajalle!


Lankana käytin Nymphalidea-huivista ylijäänyttä Hjertegarnin Kunstgarnia ja puikot olivat kokoa 3,5. Jännäsin langan riittävyyttä mutta hyvinhän se vielä tähän huiviin piisasi.


Kuvat on otettu Tampereen Arboretumissa ja kuvaussessiosta voi lukea tarkemmin kuvaajan Your's S -blogista. Suurkiitos vielä kerran kuvaajalle!

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Ompelusuunnitelmia vanhoista pitsilakanoista

Kävin viikonloppuna kotopuolessa ja sain viemisiksi kasan vanhoja pitsisomisteisia lakanoita. Ne ovat ihania! Tosin lakanoita mallaillessani huomasin, että ne ovat kaikki hieman eripituisia keskenään eivätkä reunatkaan ole täysin suorat. Mutta kangas tuntuu käsiin todella laadukkaalta ja pitsit on virkattu pienen pienellä koukulla!


Nyt onkin sitten Pinterest ollut kovalla käytöllä. Olen jo ehtinyt yhdistää kolme ja puoli lakanaa tuplaleveän täkin pussilakanaksi ja suunnitteilla on myös kesämekko ja/tai -hame. Lisäksi bongasin, että Martoilla on nyt meneillään essukilpailu! Jos vain intoa piisaa niin ajattelin tekaista myös yhden essun!

 
Ainut huono puoli tässä toteutuspuolessa on se, että oma kesälomani on kohtapuoliin lusittu. Että mistäs sitä aikaa löytäisi? No, jos sattuisi kesän aikana satamaan niin onpahan niille sateisille vapaapäiville sitten jo tekemistä suunniteltuna. 

Mitäs muita ideoita vanhojen lakanoiden hyödyntämiseen voisi olla?

torstai 4. kesäkuuta 2015

Pingota huivia, älä hermoja

Tein tämän tekstin muistiinpanoksi itselleni vastaisuutta varten mutta myös vinkiksi muille, joita kiinnostaa kehittyä huivien pingottamisessa. En sano olevani tässä hommassa mikään guru, mutta tässä kevään aikana olen pingoitellut jo neljää huivia (ja blogia selatessa huomasin että aika monta huivia on muutenkin tullut tehtyä) ja nyt kun ajatuksia aiheesta vielä on olemassa, päätin kirjoittaa niitä ihan ylöskin.

Haruni heinäkuulta 2012.

Täsmennykseksi vielä: olen kirjannut ajatukseni koskien villasekoite-/villalangasta tehtyjä (pitsi-)huiveja. Esimerkiksi alpakkalangasta tekemääni Missoni-huivia en pingottanut lainkaan, sillä neulos oli jo valmiiksi todella siistiä eikä se vääntynyt mihinkään suuntaan käppyrälle. Pituutta tulikin sitten parin viikon käytössä jo reippaasti lisää: alunperin huivi ylettyi nippa nappa mukavasti kaulan ympäri kahdesti, nykyisin huivin päät pilkistävät jo lyhyen takin alta näkyviin.

Missoni-huivi helmikuulta 2013.

Onnistuneen pingoituksen lähtökohtana on useimmiten läpikotaisin märkä neulos. Joissain tapauksissa pelkkä suihkutuskin saattaa kuitenkin riittää: alla oleva huivi on tehty melko paksusta langasta enkä vain laiskuuttani jaksanut kastella sitä kokonaan, joten pingotin sen ensin ja suihkutin sitten kunnolla kosteaksi. Mutta jos huivi on tehty ohuesta langasta liotan sitä reilussa määrässä kylmää vettä mieluusti 10-30 minuuttia ennen pingotusta. Pingotusalustana kaikkein parhaiten toimii pehmeä ja huokoinen levy, jota kastuminen ei haittaa ja johon saa laitettua nuppineulat tukevasti kiinni. Vaahtomuovisista paloista koottava pingotusalusta on tosi näppärä, mutta ennen sen löytämistä pingotin kaikki tekeleeni pöydällä lakanan päällä.

Huomio yksi: Huivin koko muuttuu pingoitettaessa merkittävästi.
Riippuen tiheydestä ja langasta (ja pingottajan innokkuudesta) huiviin saa helposti lisää kokoa pingottamalla. Ainahan neuleet käytössä vielä muokkaantuu, mutta pingoitettaessa voidaan nopeuttaa huivin venymistä ja korostaa pitsihuivin muotoja. Epämääräisen muotoisesta lankakasasta muodostuu pingoituksen aikana usein mahtava taideteos. Alla olevaan huiviin tuli pituutta lisää pingoitettaessa noin 20 senttiä.

Vielä työn alla oleva konttineulehuivi.

Huomio kaksi: Korosta muotoja.
Itse aloitan pingoituksen kolmiohuivin ollessa kyseessä luontireunasta ensimmäisen silmukan hujakoilta, jos kyseessä on siis kolmiohuivi, jossa lisätään silmukoita kummallekin sivustalle ja kolmiota rakennetaan ikään kuin alhaalta ylöspäin. Etsin keskisilmukan (joka useimmiten tämän tyyppisissä huiveissa on kahden langankierron ympäröimä), kiinnitän sen ja muutaman viereisen kohdan neuloilla alustaan ja venytän huiviin pituutta niin paljon kuin nätisti venyttämällä saan aikaiseksi. Näin saan huivin keskilinjan selville enkä pääse vääntämään koko huivia vinoon jo tässä vaiheessa. Kun kärki on paikallistettu niin pingotan sitä kummastakin reunasta hetken matkaa ja yhtä aikaa kumpaakin reunaa. Eli en pingota ensin toista reunaa ja sitten toista. Kun reunat kiinnittää suunnilleen samaa tahtia alustaan huomaa helposti, jos huivista on tulossa epäsymmetrinen. Jos kyseessä on muun mallinen tai muulla tavalla rakentuva huivi lähden usein liikkeelle luontireunasta.

Tämäkin on vielä työn alla.

Huivin kiinnittäminen alustaan on hidas prosessi ja neuloja kuluu reippaasti, niitä ei voi käyttää liikaa. Kun olen kiinnittänyt osan kärkeä alustaan siirryn usein taas huivin toiseen päähän ja kiinnitän luontisilmukan kummallakin puolella olevia reunasilmukoita niin pitkälle kuin mahdollista, jälleen kumpaakin puolta yhtä aikaa ja koitan muistaa katsella huivia silloin tällöin kauempaakin, että muoto vaikuttaa hyvältä. Kun "yläreuna" on kiinnitetty mahdollisimman hyvän ja napakan oloisesti palaan taas kärkeen ja lähden pingoittamaan sitä eteen päin. Tarvittaessa pingotuksen edetessä poistan aiemmin kiinnittämiäni neuloja ja siirtelen niitä paremmille paikoille.


Maluka joulukuulta 2012.

Huomio kolme: Reunasilmukat pingottuvat nätisti, päätellyt silmukat ei.
Ärsyttävä asia huivien pingoituksessa on silmukoiden käyttäytyminen eri tavalla. Reunasilmukat eivät veny rumasti eivätkä ne pingoituksen jälkeen jää kovin helposti neulan kohdalta "nypylle" vaan ne asettuvat omalle paikalleen todella nätisti. Jos huivin sileät reunat koostuvat sekä reunasilmukoista että päättelysilmukoista, voi tulla ongelmia.

Nymphalidea kesäkuulta 2015.

Yllä olevassa sumeassa kuvassa huivin tasainen takareuna (keltaisen neliön puolivälistä taaksepäin) koostuu reunasilmukoista, huivin luontireuna on aivan takana ja toinen reuna muodostaa kauniisti aukeavan pitsikuvion. Päättelyreuna muodostaa huivin toisen osion alkaen keltaisen pingoitusalustan puolivälistä eteen päin. Viimeisen kerroksen silmukat on pääteltävä löysästi, jottei huivin reuna jäisi aivan sumppuun, ja pingoitettaessa silmukat helposti venyvät. Jotta huivin muodon saa kauniisti esiin silmukoita on venytettävä jonkin verran. Kas siinäpä meillä pulma... Tästä huivista on kuvia edellisessä postauksessani, jossa nostan ongelman myös esille.

Vinkkejä siihen, miten erimalliset huivit kannattaa pingottaa, voi metsästää ohjeen kuvia tarkastelemalla. Itse pyrin ottamaan kuvia mahdollisuuksien mukaan niin, että huivi näkyy kokonaisuudessaan ja suoralla tasolla, jolloin kuvasta näkee, mihin muotoon toinen neuloja on sen pingottanut: mitä kohtia korostetaan ja mitä ei.

Ethereal kesäkuulta 2013.


Lisää pingotusvinkkejä otan auliisti vastaan!

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Nymphalidea, versio 2

En ollut ensimmäisen Nymphalidea-huivini väreihin täysin tyytyväinen ja päätin kokeilla yhdistellä huiviin hieman rauhallisempia värejä. Kumpikin lanka on Hjertegarnin Kunstgarnia ja puikot edelleen kokoa 3,5.



Huivi on todella hyvän mallinen pieneksi hartiahuiviksi. Pingottaessa en vain vielä ole saanut pingotettya päättelyreunaa mielestäni nätisti. Huivista on helppo pingottaa kaunis kaari, mutta kun pitäisi pingottaa päättelyreuna, jää siihen väkisinkin ruma nyppylä. Alla olevassa kuvassa nyppylä on kääntyneenä seinää kohti ja uskon huivin käytössäkin asettuvan suunnilleen noin, joten kaipa tästä ihan kelpo huivi tuli.


Jos vielä kolmannen huivin tekisin niin ehkä yrittäisin tehdä sen kokonaan pelkästään yhdellä langalla. Tai sitten yhdistäisin toisiinsa kaksi lankaa, joista toisessa värit vaihtuvat ja toisessa väri on lähellä jotain toisessa langassa esiintyvää väriä. Tai sitten pitäisi tehdä Norosta, jos haluaisi saada yhtä näyttävän lopputuloksen kuin ohjeen kuvituksena oleva huivi.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Dalma

Minulla ei ole montaakaan pikkuystävää. Yksi heistä täytti äskettäin kolme ja sain pitkästä aikaa inspiksen amigurumiin. Edeltävänä viikonloppuna poika oli nähnyt kaverin dalmatialaisen, joka teki pikkuiseen suuren vaikutuksen. Siitä se ajatus sitten lähti...


Lankana käytin mustaa ja valkoista jämälankaa, musta oli ilmeisesti seiskaveikkaa ja valkoinen jonkinlaista puuvillasekoitetta. Puuvillalangassa oleva hohde pelasi hyvin mustan villalangan kanssa yhteen. Koukku oli kokoa 4,0 ja turvasilmät ja -kuono löytyivät omista kätköistä.

Jotenkin nämä tekemäni amigurumit ovat kaikki vähän mielipuolisen näköisiä. Itse voivottelin taas tehneeni päästä liian raskaan muuhun koiraan nähden, mutta kun poika sai koiran käteensä niin ei sitä istumaan laitettu, heti piti lähteä kuono maassa etsimään hajuja. Ensimmäisen leikkisession jälkeen dalmatialainen oli muuttunut entistä muotopuolisemmaksi. Pääasia, että saaja tykkäsi. ^.^