lauantai 2. huhtikuuta 2016

Reikätunika

Mikä fiilis! Siitä fuksian värisestä, moneen kertaan aloitetusta ja puretusta puuvillalangasta tuli kuin tulikin jotain valmista! Ja lopputulos on jopa aika kiva!


Malli on nimeltään Planche Vest ja ohje löytyy Interweave Knits -lehden numerosta Summer 2012. Sattumalta valitsemani lanka ja sen tiheys menivät yhteen ohjeen kanssa (jonka hoksasin omista lehtivarastoistani vasta kauan langan ostamisen jälkeen) ja moneen kertaan puretusta langasta alkoikin tulla jotain valmista. Puikot olivat pyöröt kokoa 4,0 ja lanka Karnaluksista eräänä pimeänä marraskuuna hamstrattu Online Linie 135 Goby (65% puuvilla, 35% viskoosi). Ajankohta selittänee värivalinnan. Lankaa kului vajaat kuusi kerää.


Pusero neulottiin alhaalta alkaen yhtenä kappaleena, takaosan jakamisen jälkeen sitä neulottiin edestakaisin ja kädenteiden jälkeen osio kerrallaan. Neuloessa menetin jo moneen kertaan uskoni ja olin vakuuttunut, että puserosta tulee aivan liian suuri, mutta koko paljastui lopulta juuri passeliksi. Pingoittamalla sai pituutta vielä pari senttiä lisää niin, että tästä tuli lopulta ennemmin lyhyt tunika kuin pusero. Ja ihan tarkoituksella edellisestä puserosta oppineena tein jokusen sentin enemmän pituutta kuin ohjeessa oli evästetty.

Tykkään Interview Knitsin ohjeista. Kokoja löytyy paljon, ohjeet ovat selkeitä ja kuvia löytyy (melkein) aina sekä neuleiden etu- että takapuolelta. Kielimuurikaan ei ole vielä koskaan tullut esteeksi ihan siitä johtuen, että joka numerossa on hyvä taulukko käytetyistä lyhenteistä ja tekniikat on hyvin selitetty. Toki olen aiemminkin neulonut paljon englanninkielisistä ohjeista, mutta välillä tuntuu, että pääsen näistä nopeammin kärryille kuin vaikka joistain Novitan ohjeista.

Nyt sitten vain odotellaan t-paitasäitä!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Kesäpaita 2016

Vakaana aikomuksenani oli tehdä jo viime kesäksi itselleni kesäpaita paksusta puuvillalangasta, mutta siitä ajatuksesta ei sitten koskaan syntynyt mitään valmista. Lanka ja suunnitelmat alkoivat yksinkertaisesti tökkiä. Loppuvuodesta aloin sitten neuloa ohuesta bambulangasta itselleni puseroa, johon piti jujuna tulla käännettävä ja avattava kaulus, mutta kesken neulomisen keksin että hei, tästähän tulisi kiva pusero jos laittaisi vähän pitsiä yläosaan. Ja niin siinä sitten kävi.


Puikot olivat pyöröt kokoa 2,0 ja pusero on neulottu yhtenä kappaleena kädenteihin asti. Kainaloista eteen päin neuloin ensin takakappaleen pelkästään pitsikuviona, ja kun pituutta oli riittävästi jätin silmukat odottamaan päättelyä. Etuosaan neuloin vielä parikymmentä kerrosta sileää (eli yhden pitsimallikerran verran) ennen itse pitsiä. Puserossa ei ole mitään muotoiluja missään, ei kyljissä eikä pääntiessä, kädenteiden reunat ovat ainaoikeaa. Lankana oli Karnaluxin tuliainen, Alizen Bamboo Fine, joka on todella mukavaa neulottavaa. Kierre on tiukempi kuin siinä surullisenkuuluisassa puuvillalangassa, josta piti tulla paita ennen tätä, ja neulominen sujui mukavasti, tosin pitkän pätkän neulominen pelkkää sileää meinasi ottaa henkisesti koville. Lanka on niin kevyttä, että puserossa ei ollut painoakaan niin, että se olisi ranteiden päälle käynyt. Kaiken kaikkiaan projektiin kului hieman toista kerää eli 116 grammaa.


En ole aiemmin neulonut vaatteita noin ohuesta langasta eikä bambu ollut materiaalinakaan kauhean tuttu. Ensinnäkin huomasin (totta kai vasta jälkikäteen) että pienempi lanka ei samalla tavalla veny pingotettaessa kuin paksu. Ja onhan se ihan selvä juttu kun sitä oikein ajattelee. Neulejälki sinänsä oli niin siistiä, ettei mitään pingotusta olisi edes tarvittu! Samaten 40 sentin pituus, johon tähtäsin ennen kädenteitä, tuntuu sopivalta, kun vaate pääsee laskeutumaan suoraan. Jos se laskeutuukin vartalonmyötäisesti niin pituus vaikuttaa sitten selkeästi lyhyemmältä. Viisi senttiä lisää pituutta ei tässäkään puserossa olisi ollut pahitteeksi mutta jotkut asiat pitää ilmeisesti oppia kantapään kautta. Kiva pusero tästä tuli joka tapauksessa, jos ei muuta niin pitää vaikka sitten topin tai t-paidan päällä.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Neulojan kestävyystreeni

Neulominen on välillä aika ykstoikkoista ja junnaavaa. Varsinkin jos käytössä on kakkosen puikot ja on tekemässä ohuesta bambulangasta puseroa helmasta lähtien yhtenä kappaleena.


Pituutta pitää tehdä 40 senttiä, ennen kuin tarvitsee miettiä mitään muuta. Neulos on sileää. Senttejä on tullut viime päivinä kun olen sairastellut ihan mukavasti, mutta vielä puuttuu noin 15 senttiä ennen kuin pituutta on riittävästi. Eikä tuo lankakaan kulu mihinkään! Menossa on edelleen ensimmäinen kerä. Yhdessä vaiheessa mietin, että voisi tehdä joitakin parin kerroksen vaakaraitoja neulokseen ihan vain että saisi sitä etenemisen tunnetta kehiin, mutta sitten totesin että ei, en tee.

Kun aloin neuloa tätä puseroa vakaa aikomukseni oli neuloa ohjeen mukaisesti. No, kun olin neulonut noin 10 senttiä totesin, että olisihan se kiva, jos yläreunaan tulisi jotain pitsiä... Kun pääsen kainaloihin asti ja voin alkaa tehdä etu- ja takakappaletta erillisinä niin sillon alkaa sitten ne pitsikokeilut. Saas nähdä, tuleeko tästä valmista...

perjantai 19. helmikuuta 2016

Lankakulho

Olen aivan unohtanut esitellä blogissa saamani joululahjan! Kyseessä on (paremman termin puuttuessa) lankakulho.


Kyseessä on siis keraaminen kulho, johon voi laittaa lankakerän neulomisen aikana. Kulhossa se pysyy paikoillaan eikä esimerkiksi pyöri pölyssä sohvan alla. Kulhon juju ovat sen seinämässä olevat reikä ja ura, joiden kautta langan voi pujottaa tulemaan. Uraan langan voi pujottaa, kun kutimen ottaa välillä pois kulhosta ja mukaan tien päälle, reiän kautta voi pujottaa langan, kun projektia tekee aina kulhon läheisyydessä. Reiän ja uran kautta tulevan langat eivät pääse sotkeutumaan keskenään joten kahdella langalla neulominen muuttui juuri astetta mukavammaksi. Näppärää!

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Peitto vauvalle, ohje

Alan olla siinä iässä että ympärillä tuntuu olevan aina vain enemmän odottavia äitejä. Niinpä nyt tulee lyhyen ajan sisään jo toinen vauvaneuleprojekti. Nyt ei jaksanut nutun teko innostaa joten tein pienen peiton.


Peitossa käytetty lanka on löytö Titityystä: ihanan pehmoinen Coastin Holst Garn on 55% villaa ja 45% puuvillaa. Peiton koko on n. 70 x 75 cm ja siihen kului kaksi ja puoli kerää, puikot olivat pyöröt kokoa 3,0.


Etsin hetken sopivaa mallineuletta ja päädyin lopulta säveltämään sellaisen itse.

Silmukoita peitossa on yhteensä 110 ja tiheys pingotettuna 16 silmukkaa x 24 kerrosta (10x10 cm). Luontireunan jälkeen neuloin kuusi kerrosta aina oikein ja kautta neuleen molemmissa reunoissa on viisi reunasilmukkaa neulottu ainaoikein. Reunuksen jälkeen neuloin sileää kahdeksan kerrosta ja sitten oli ruutujen vuoro. Viiden reunasilmukan jälkeen (ja ennen) olevat neljä silmukkaa ovat aina sileää, 4x6 silmukan ruudut ovat vuoroin helmineuletta ja sileää. Pystysuunnassa ruudut ovat limittäin ja niiden välissä on aina kuuden kerroksen korkuinen sileä pätkä. Mallineule on siis sopivan aivoton mutta kuitenkin hieman seuraamista vaativa. Ja valmiina hieno. :)

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Uusi lempparipipo

Törmäsin Rikken ohjeeseen Ravelryssä jo vuosia sitten. Pipo jäi kummittelemaan mieleeni ja kun syksy oli pitkään niin leuto, keksin Tampereen kädentaitomessuilla tarvitsevani pipon ohuemmasta langasta. Langaksi valikoitui Handun käsin värjäämä sukkalanka, väriksi turkoosi koska tämän hetken lempparihuivi on turkoosi myöskin. Pakkasten tultua tajusin paksumman pipon myös auttamatta lörpähtäneen joten tämä tuli todella tarpeeseen.


Tein piposta hieman lyhyemmän kuin ohjeessa käskettiin, mallineulos on "ainaoikeaa". Tein pituutta noin 20 senttiä ennen kuin aloin kavennella silmukoita ohjeen mukaisesti pois. Oli kuulkaa virkistävää kun kerrankin menee käsiala ohjeen kanssa yksiin eikä tarvinnut sovellella kavennusten kanssa! Aloitin puikoilla 2,0 ja suurimman osan myssystä tein 2,5 pyöröillä. Mieleen jäi kaiheramaan idea, että myssyn reunaan voisi tehdä jonkin pienen yksityiskohdan vaikka napilla ja heijastinkankaalla, mutta toistaiseksi mennään ihan ilman koristuksia.

lauantai 16. tammikuuta 2016

Metalouse II

Jes, vuoden eka valmis neule!

Kaveri, jolle tein ensimmäisen Metalousen, innostui huivista niin, että hän tilasi uuden samanlaisen äidilleen. Työtä käskettynä ryhdyin hommiin ja valmista tuli vihdoin tällä viikolla. Tällä kertaa käytin samoja sävyjä kuin alkuperäisessä huivissa höystettynä valkoisella.


Aloitin huivin kuten alkuperäisenkin harmailla sävyillä, kontrastivärinä käytin jälleen samaa Roosa nauha -vaaleanpunaista kuin ensimmäisessäkin huivissa. Kun vaaleanpunainen loppui kesken jatkoin harmaalla Roosa nauha -langalla.


Puikot olivat pyöröt ja kokoa 3,5. Niin, ja ohje on siis täältä.

torstai 31. joulukuuta 2015

Ruttuvarsisukat

Kun jämien käytön makuun on kerran päässyt niin ne pitävät otteessaan yllättävän hyvin! Pukinkonttiin valmistuivat myös sukat erilaisista villalankojen jämistä varpaista varteen.


Puikot olivat kokoa 2,5 ja sukat valmistuivat hieman omaa jalkaa isompaan kinttuun. Tein sukkiin tasaraitoja osin vaihtuvavärisellä langalla, joten sukista tuli sopivasti erilaiset olematta kuitenkaan liian eripariset. Kantapään olisi toki voinut tehdä istuvammaksikin, mutta neuloessa ei tullut heti mieleen muuta kuin tiimalasikantapää.


Varret intouduin tekemään ruttuisina (ohje mm. Lankahelvetissä). Tässä tekniikassa ei ole mitään muuta vikaa kuin että niiden neulominen on melko hidasta. Tavallaan joutuisaa mutta kuitenkin hidasta. Mutta valmista tuli jouluksi, vaikka päättely hieman viime hetkille jäikin.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on mukava päättää neulojan vuosi 2015.

Ihanaa uutta vuotta kaikille lukijoilleni!