sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Tallinnan tuliaisia

Aivan alkuun ensinnäkin hirveät pahoittelut, että on nämä viimeiset pari kuukautta kuluneet lähes täydellisessä hiljaiselossa! Muutto, uuden asunnon sisustus ja samaan ajanjaksoon kun vielä lisätään pitkät työpäivät niin aikaa ja energiaa blogin päivitykselle on jäänyt todella vähän. Ja olen siitä ajoittain huonoa omaatuntoakin potenut. 

 
Yhdet sukat tällä välin on saatu valmiiksi, yksi neuletakki on viimeistelyä vaille valmis ja säärystimet on jo puolivälissä valmiina, mutta kuvia niistä ei vielä ole blogiin asti laittaa. Sen sijaan perjantaina lähdin töiden jälkeen piipahtamaan kaveriporukalla Tallinnassa, joten lankaa on taas muutamaa projektia varten jemmattu. Matka oli jälleen Matkapoikien kautta varattu, bussilla perjantai-iltana Helsinkiin ja siitä laivalle, jossa yövyttiin, ja lauantai-iltana takaisin laivalla Suomeen ja bussilla takaisin kotiin Tampereelle. Reissu oli todella onnistunut ja järjestelyt pelasivat jälleen hyvin.


Aamiainen nautittiin Viru-hotellissa, josta matka jatkui yhdeksän hujakoilla jalan kohti Karnaluksia. Sää suosi, eli ei satanut vettä, ei ollut loskaa maassa eikä tuulikaan ollut mikään mahdoton. Tämä oli ensimmäinen vierailumme Karnaluksiin lauantaina, ja herranen aika siellä oli porukkaa! Ilmeisesti heti yhdeksältä paikalle oli pöllähtänyt bussilastillinen muita suomalaisia ja ensin ajattelin, että tästä reissusta tuleekin ensimmäinen, kun kaupassa ei yksinkertaisesti pysty olemaan kuin pakollisen kiertelyn verran. Mutta kun ihmismassa jakaantui myymälään ja itse pääsi taas fiilikseen, niin eihän sieltä alta kahden tunnin pois päässyt. Omaan koriin jäi lopulta 10 kerää valkoista Rico Designin Essentials Cashlana -lankaa (80% uutta villaa, 20% kashmiria), josta pitäisi syntyä huivi ensi syksynä koittaviin häihin. Omiin häihin! Malli on jo katsottuna, entrelac-neulomista pitäisi alkaa seuraavaksi opettelemaan. Aniliininpunaisesta On linen Linie 135 Goby -langasta (65% puuvillaa, 35% viskoosia) pitäisi neuloa kesäksi kesäpaita, sitäkin ostin sitten lopulta 10 kerää niin on varaa tehdä hihat tai vähän pidempi helma, mallia en vielä ole päättänyt. Alize Yarnsin pehmoinen Bamboo Fine -lanka (harmaa, 100% bambu) hurmasi meidät kaikki: yhteensä sitä taidettiin ostaa kaksitoista kerää, joista itse ostin neljä kerää harmaana. Lisäksi ostin 10 metriä valkoista satiininauhaa, jos haluan tehdä häähuiviini jonkinlaisen nauhakiinnityksen, bambuiset sukkapuikot kokoa 2,0 (vanhat alkaa olla jo aikamoisella kiemuralla) ja silmukkamerkkejä. 

Karnaluksin jälkeen kävelimme vanhaan kaupunkiin lounaalle. Ravintola on tuttu jo edellisiltä reissuilta, ja jälleen kävi ihan mahdoton mäihä, että saatiin pöytä ilman varausta! Rataskaevu 16 (osoite on samalla ravintolan nimi) on tunnelmallinen, tasokas ja edullinen ruokapaikka, jota en voi olla suosittelematta!

maanantai 29. syyskuuta 2014

Hups...

Täällä ei nukuta eikä podeta syysmasennusta! Sen sijaan täällä suunnitellaan muuttoa tulevaksi viikonlopuksi ja neulotaan jakkua, joka ottaa hieman enemmän aikaa valmistua (varsinkin, kun jäin koukkuun muutamaan kirjaan ja bussimatkat töihin kuluivat lukiessa eikä neuloessa). Lisäksi jämäsukkaprojektista loppui lanka kesken kantapään ja pitää odottaa kaverin luona kyläilyä ennen kuin homma pääsee jatkumaan. Häneltä kun sattui löytymään pieni kerä samaa lankaa.


Miehen sisaren luona vieraillessa bongasin hänen kirjahyllystään kerän aivan mielettömän väristä lankaa ja sain kuulla, että kerä on päätymässä kirppikselle! No, eihän se sitten sinne asti ehtinyt. Jotkut kivat sukat tästä voisi tulla. Lanka on Handun värjäämää, muusta ei ole tietoa.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Siksak-sukat

Ennen kuun lopussa koittavaa Tallinnan reissua pitäisi saada hävitettyä jämiä alta pois, joten sukkaa pukkaa. Raitasukkia on aina kiva tehdä ja nytkin piti löytää jokin aivoton ohje, jota ei kummemmin neuloessa tarvitse miettiä. Päädyin tällä kertaa Jaywalker-malliin.


Malli sopii sekä raidoittuvalle että erivärisille langoille, ja minähän käytin sekä että. Langat olivat Hjertegarnin Sock 4 (pinkki, oikean sukan vaaleanruskea ja tummanruskea raita jalkapöydässä ja ylin sininen raita), Louhittaren luolan Väinämöistä (muut siniset raidat) ja Wolle Rödelin Sport- und Strumpfwolle Color 4-fach (pohjaväri). Puikot olivat kokoa 2,0. Lopputulos miellyttää omaa silmää melkoisesti, mutta koko on ehkä pikkuisen liian iso omaan jalkaani. Lahjakoriin siis joulua odottamaan...

perjantai 22. elokuuta 2014

My Cup of Tea -sukat

Sinisävyisestä Louhittaren luolan Väinämöisestä syntyi tällä kertaa sukat ihan omaan käyttöön. Puikot olivat kokoa 2,0. Kuva vaikuttaa sinisävyiseltä, sillä taustana oleva lattia on hieman sinitaittoisella valkoisella maalattu. Värit ovat siis kutakuinkin kohdallaan.


Ja nämä ovat ihanat! Malli on siis Ravelrystä löytyvä My Cup of Tea. Aloitin sukat poikkeuksellisesti varresta ja ihailen omaa kärsivällisyyttäni, kun jaksoin tehdä niistä noinkin pitkät. Varsi ulottuu lähes puoleen väliin pohjetta, mikä on aika loistomitta! Varren teko on minulle jotenkin aina se isoin "kynnys" sukissa ja aiemmin olenkin tehnyt enimmäkseen melko lyhytvartisia nilkkasukkia. Asennetta täytyy siis tarkistaa.

Kuvaa ottaessa olisi toki voinut katsoa, että sukka on edes suunnilleen suorasti jalassa. Kuvion kierre ei siis johdu mallista vaan laiskasta kuvaajasta. ^.^

lauantai 16. elokuuta 2014

Kirjaston aarteita: japanilaisia yläosia ja kirjoneulesukkia

Olen taas pitänyt kohtuuttoman kauan kahta aivan ihastutavaa neulekirjaa omissa kätköissäni, vaikka ne olisi voinut palauttaa kirjastoon muiden käyttöön jo aikoja sitten! Jos nyt ensin tekisi noita jämäprojekteja alta pois, ja seuraavan Tallinnan reissun jälkeen vaikka sitten yrittäisi palata näiden kahden tuttavuuden pariin.

Ensimmäinen ihanuus, josta en millään raaskisi luopua, on Marianne Isager Collectionin julkaisu Japanese Inspired Knits. Syöttämällä kirjan nimen Googlen kuvahakuun saa melko kattavan käsityksen kirjan annista: eri kuukausien inspiroimista neuletakeista, puseroista ja muista yläosista. 

Mallit ovat raikkaan erilaisia, eleettömiä mutta kuitenkin niissä on jokin juju, kuten esimerkiksi intarsiatekniikalla tehdyt pallokuviot isona pintana tai nypyillä koristellut raidat. Teoksesta löytyy niin romanttisia kuin rouheitakin neulemalleja, yksiväristä pitsineuletta ja suuria väripintoja. Tämän voisin vaikka ostaa omaan kirjahyllyyni inspiraation lähteeksi!

Toinen ihastukseni on Madeline Westonin Upeat kirjoneulesukat. 25 värikästä neulekuviota sunnuntaikävelylle ja kotioloihin. Kirjoneulesukkiin saa helposti kulutettua kerien jämät, ja koska jämien käyttö on tämän(kin) hetken polttava projekti en voinut laittaa kirjaa takaisin hyllyyn sen kerran käteen otettuani.

Kirjan nimi on osin harhaanjohtava, sillä 25 sukkamallin joukossa on myös palmikko- ja pitsimalleja. Omat kappaleensa on omistetty myös raitasukille, guernsey- ja argyle-malleille ja Fair-saaren tekniikalla toteutetuille sukille. Plussaa ensimmäisen aukeaman kuvallisesta hakemistosta!

Pahoittelen, tamperelaiset neulojakollegat, mutta en taidakaan raaskia tuota sukkakirjaa ihan vielä palauttaa. Nyt kun sitä selailin niin pakkohan noita malleja on puikoille ottaa! ^.^

maanantai 11. elokuuta 2014

Raitasukat isoveljen jämistä

Taas pukkaa sukkaa puikoilta. Eikä olet viimeinen pari tälle syksylle, seuraavat on jo melkein valmiit... Mutta jossain vaiheessa voisi olla oman mielenterveyden kannalta hyvä seikka siirtyä vaikka lapasiin, ettei jää junnaamaan paikoilleen.


Lankana siis Novitan isoveljen jämät musta, luonnonvalkoinen ja kirjava, puikot olivat tällä kertaa kokoa 5,0. En edes muista, koska olen viimeksi tehnyt näin isoilla puikoilla sukat! Valmista tuli siis nopeasti.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Aina oikein, silein, aina oikein...

Jostain syystä nyt vain sukatuttaa niin vietävästi, ettei sitä voi ihminen muuta tehdä kuin neuloa sukkia. Ohjeen pitää vain olla sopivan aivoton mutta samalla koukuttava ja langan riittävän paksua, jottei harmita pienten lempipuikkojen unohtuminen kaverin mökille.


Malli on nimeltään Rye ja ohje löytyy räveltämöstä. Pitkästä aikaa jaksoin tehdä sukat varresta varpaisiin eikä päinvastoin, ja kyllähän ne niinkin päin vielä onnistui. Kuitenkin varpaista varteen tuntuu minusta nykyisin huomattavasti luontevammalta tavalta saada sukka valmiiksi puikoilta, tämä nyt sattui olemaan tällainen hairahdus. ^.^ Lanka on paksumpaa Tallinnasta hamstrattua villalankaa (tein siitä aiemmin jo kettupuuhkan) ja puikot taisivat olla kokoa kolme.

Kantapää olisi toki voinut olla vahvistettu, mutta jos sukat kestää käytössä ikuisesti niin mihin sitten pitäisi kaikki epämääräiset isot ja pienet jämäkerät käyttää?!

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Virkattu pitsitoppi

Juhannuksena otin koukulle tilatun virkatun topin. Langaksi valikoitui Hjerte Garnin puhtaan valkoinen Blend bamboo (70% bambu, 30% puuvilla), koukku oli kokoa 2,5. Ohje löytyi Novitan sivuilta ja sitä seurasin yllättävänkin tunnollisesti. Napit kiinnitin taakse, muuten muutokset koskivat lähinnä kappaleiden kokoa (oma tiheyteni ei mene ikinä yksiin Novitan tiheyksien kanssa).


Lopputulokseen olen todella tyytyväinen! Langassa on himmeä hohde, joka tuo toppiin oman säväyksensä ja miehustan mallineule on siistiä ja hyvän näköistä. Se oli myös helppo ja nopea sisäistää. Lankaa kului lopulta vajaat neljä kerää eli alle 200 grammaa. Selkään kiinnitin neljä nappia, mutta napinlävet tai oikeammin -lenkit tehtiin lopulta vain kahdelle ylimmälle napille. Olkainnyörit on punottu neljällä langalla.

Myyjä sanoi lankaa ostaessani, että bambusekoitelangat venahtavat helpommin kuin puuvillalangat. No, tämä toppi oli ollut kuvaushetkellä jo kovassa käytössä, eikä muutamaa yksittäistä säiettä lukuunottamatta omaan silmääni osunut sen kummempaa venahtamista. Miehustan venumista silmällä pitäen tein kuitenkin miehustakappaleen jokusen sentin lyhyemmäksi kuin haluttu ympärysmitta ja virkkasin napinläpiä varten muutaman kerroksen kiinteitä silmukoita, jotka on tarvittaessa helppo purkaa ja siirtää lenkkejä näin kauemmas napeista.

Tästä jäi virkkausvaihde päälle!

P.S. Suomen kesä on ihana, nämä kuvat napsittiin illalla puoli kymmenen maissa. Valoa ja tunnelmaa riittää pitkälle iltaan!