maanantai 31. lokakuuta 2011

Kaivureita ja pinkkiä

Niska-hartiaseutu on jumittanut viime viikot nyt niin lahjakkaasti, että käsitöiden tekeminen on jäänyt pakostakin vähemmälle. Aivan toimettomana en ole kuitenkaan ollut: Tekeillä on amigurumikaivuri (aivan oikein, siis virkattu kaivinkone) ja sukat.


Pirteästä pinkistä pitäisi tulla uusimmasta Ullasta löytyvät Florentine-sukat. Kyseessä on lankakorin pohjalta löytynyt isohko jämäkerä jotain ikivanhaa Novitan Nallea, eikä se ihan oikeasti noin pinkkiä ole kuin tuossa kuvassa. Ei ihan mutta melkein. Tein siitä ja valkoisesta joskus aikoinaan oikeat polkagris-sukat, ainakin värien puolesta. Pääsin eilen näissä jo hyvään alkuun, mutta sitten pudotin silmukan ja totta kai sen piti olla juuri kuvion kannalta olennainen silmukka, moneen kertaan siirretty ja vuoronperään oikeaa ja nurjaa. Joten purin sitten saman tien melkein alkuun asti.

Mustasta ja vihreästä pitäisi sitten tulla se kaivinkone kaksi ja puolivuotiaalle pojalle. Tällä hetkellä "vartalo" muistuttaa enemmän kumiankkaa kuin kaivinkonetta, mutta toivon tilanteen muuttuvan, jahka saan telaketjut alle ja kauhanvarren kiinnitettyä. Mielenkiinnolla odotan, mitä tästä loppujen lopuksi seuraa... Tällä hetkellä työ etenee aika hitaasti, kun mustasta langasta on iltaisin lähes mahdoton saada mitään järkevää aikaan.

Eilen innostuin vähän päivittelemään blogin ulkoasua, ainakin omaan silmään vaikuttaa nyt selkeämmältä. Lisäksi täytyy tässä samalla mainostaa uutta kirja-aiheista blogiani, joka löytyy osoitteesta kirjojenviemaa.blogspot.com. Tervetuloa käymään sielläkin!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Baijerilaiset polvisukat

Tällaiset näistä "säärystinlangoista" sitten syntyi.


Mallilla ei ole siis mitään muuta tekemistä Baijerin kanssa, kuin että kantapään kuvioinnista tulee minulle mieleen kyseisen saksalaisen osavaltion lippu.


Lankana oli siis Novitan 7 veljestä, värit luonnonvalkoinen ja tummansininen. Valkoista kului n. 170 grammaa ja sinistä n. 20 grammaa. Kirjoneule on omasta päästä, tein sitä fiilispohjalta aina työn edetessä.


Halusin varteen joustinneuletta, mutta en kuitenkaan koko varren pituudelta. Siksi päädyinkin vaihtamaan joustimen ns. sulavasti sileään neuleeseen, eli kavennusten kohdalla kavensin pois vain nurjia silmukoita, ja silloin tällöin muutin nurjia silmukoita oikeiksi. Lopputulos on omaa silmää miellyttävä.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Hahaa, kärki alkaa muotoutua!

Olen innoissani! Olen lopultakin saamassa polvisukasta mieleistäni! Sain tänään kantapään ja kiilakavennukset tehtyä, ja uskoisin saavani kärjenkin tänään valmiiksi. Oli vain heti pakko päästä jakamaan innostustani tänne.



Kantapäästä tuli upea! Malli on perinteinen vahvistettu kantapää, myös hollantilaiseksi kantapääksi kutsuttu, eli oikealla kerroksella joka toinen silmukka on nostettu oikein ja nurjalla neulottu kaikki nurin. Halusin kantapäästä kaksivärisen, koska sukan varressakin on sinistä, joten tein aina kaksi kerrosta valkoisella, kaksi sinisellä. Jalkapöydän meinaan tehdä "tihenevällä" kirjoneuleella, eli sinistä tulee olemaan aina vain enemmän. Kärjestä tulee siis ehkä kokonaan sininen. Saas nähdä, millaista tulee valmiina, mutta tällä hetkellä olen todella innostunut!

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Sinistä ja valkoista, hankalia päätöksiä

Löysin mielestäni ihanan näköisen yhdistelmän valkoista ja sinistä Novitan Seitsemän veljestä -lankaa. En ole varmaan viimeisen vuoden aikana katsonut seiskaveikkahyllyä päinkään, ja nyt heti löytyi kivoja värejä.

 
Suunittelin näistä säärystimiä, mutta nyt hankaluudeksi on koitunut kivan mallin keksiminen/löytäminen. Alunperin halusin valkoiset joustimet kumpaankin päähän ja pari kivaa kirjoneulekuviota varsiin, mutta olen purkanut kummankin yritelmän kun niissä on ollut jotain vikaa.  Kuvio on ollut joko liian massiivisen näköinen tai muuten vaan tylsä - tai tuonut omaan mieleeni mielikuvan mustelmasta. Ei kiva. Yhden säärystimen sain jo valmiiksikin lumihiutalekuviolla, mutta hetken tarkastelun jälkeen purin senkin. En vain osaa päättää.

Pari päivää sitten otin aivan toisenlaisen näkökulman lankoihin ja unohdin valkoisen joustinreunan kokonaan. Tein pari vuotta sitten lapaset, joiden reunaan tuli hauska raidoitus ja "pylväsreuna". Raidoitus syntyy, kun nurjaa neulottaessa lankaa kuljetetaan neuleen etupuolella. Pylväät taas syntyvät, kun kahden oikean kerroksen väliin tehdään yksi kerros, jolloin vuoroin kavennetaan 2o yht ja otetaan langankierto puikolle.


Ei ehkä kauhean modernia neulomista, mutta jotenkin noin "perinteisen" väriset langat vain huutavan jotain "perinteistä" mallia. Ainakin minun päässäni. Ja no, tuosta valkoisesta joustimesta en vieläkään päässyt ihan kokonaan eroon... Tänään sitten sain ajatuksen, että mitä jos tekisinkin näistä ne kauan haaveilemani polvisukat. Halutessa tuohon reunukseen voisi ujuttaa vaikka jonkin ihanan nauhankin vielä. Saas nähdä kuinka käy, kun kypsyttelen ajatusta vielä tämän päivän...

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Pylväsmyssy


Eilen kaupungilla kävellessä totesin siirtäneeni pipoprojektiani liian pitkälle. Tähän on ollut kaksi syytä. Yksi: Kivoja pipomalleja on netti väärällään, mutta loppujen lopuksi todella harva on ollut oman näköiseni. Omistan tasan yhden pipon, joka on valkoinen "japanilainen korvapipo" (sellainen, joita tuli pari talvea sitten todella paljon vastaan), ja pidän siitä niin paljon, etten ole yksinkertaisesti keksinyt muuta yhtä hauskaa ja omanoloistani mallia. Toisaalta olisi hyvä olla olemassa myös pipo, joka ei ole ehkä aivan yhtä vallaton, ja jota voisi käyttää vapaammin erilaisissa tilanteissa (kuten matkalla työhaastatteluun jne.). Kaksi: Värin valinta on kamalaa! Valkoinen on liian talvinen, yksivärinen muutenkin hieman rajoittava, mutta monivärinen menee helposti sekavaksi. Kirjoneuleista tulee helposti joko liian tiukkoja tai liian löysiä, ja raidat on tylsiä.

Mutta tosiaan, eilen totesin, että langat haetaan nyt. Matkalle sattui Vapaa Valinta, josta olin muutenkin menossa hakemaan uusia säärystinlankoja. Ja onnekseni siellä oli Novitan Puro tarjouksessa! Väriksi valikoitui violetti-siniharmaa kivi (830). Ja tässä lopputulos.




En kummemmin jaksanut miettiä mallia etukäteen, mutta tiesin haluavani yksinkertaisen resorin korvien suojaksi. Joten aloitin siitä. Lisäksi viime aikoina olen törmännyt useassa blogissa neulomisen ja virkkaamisen yhdistämiseen samassa työssä (esim. neuletakki Plants & ragsissa), ja kokeilinhan sitä itsekin Kalastajan vaimon neuleessa. Kun sain resorin valmiiksi päätinkin kokeilla virkkausta. Reilulla puikolla (8) pylväistä tuli ilmavia ja myssystä ihanan pöyheä.

Monivärisissä langoissa on vain huonona puolena se, että juuri sitä tylsintä sävyä (eli tässä tapauksessa vaalean harmaan punaista) on kaikista eniten ja se tulee juuri siihen paikkaan, joka on eniten näkyvissä. Kun tarjouksessa olikin kolme kerää, niin yhdistelin niistä mieleisimmät kohdat ja skippasin ne pitkät tylsät värivaiheet melko lahjakkaasti. Ne voi käyttää vaikka amigurumeihin joskus tulevaisuudessa, niistä tulisi aika söpö pupu... hmm... Toki tämä tarkoitti enemmän lankojen päättelyä, mutta lopputulos on minulle todella mieleinen! Ja eikö se ole tärkeintä?

perjantai 7. lokakuuta 2011

Käänteisvärisäärystimet

Jo pitkään minua on kiehtonut ajatus tehdä lapas- tai sukkapari keskenään eri väreissä. Eli samaa mallia hyödyntäen mutta käänteisissä väreissä. Nyt sitten toteutin pitkään kypsyttelemäni idean säärystimien muodossa.


Lanka on Lang Yarnsin Baby Alpacaa (100% baby alpaca), puikkokoko 3. Lumihiutalekuvio on lainattu Ullasta löytyvistä norskeista, mutta näyttää ihan erilaiselta ohuemmasta langasta tehtynä.

Säärystimistä tuli ihanan pehmeät (kuinka ollakaan), mutta tuli taas todetuksi, että teen kirjoneuleita liian harvoin. Ensimmäisen kohdalla lanka tuntui koko ajan olevan liian kireällä ja toisen kohdalla vastaavasti liian löysällä. No, täytyy kokeilla jotain muuta kirjoneuletta tähän perään, niin eiköhän käsiala pikkuhiljaa asetu kohdalleen. Ja aina voi toivoa, että kuvio käytössä tasaantuu.

Lopputuloksesta en ole vielä täysin varma. Toisaalta rakastan näitä, toisaalta mietin, pitäisikö tehdä kummallekin vielä samanlainen pari. Lanka ei tosin enää ihan yhtä pitkiin säärystimiin riitä, vaikka yllättävän riittoisaa olikin: 50 gramman keristä jäi jäljelle kumpaakin väriä n. 23 grammaa! Jatkoa siis saattaa seurata...

lauantai 1. lokakuuta 2011

Pilvibongausta

Nyt on pakko lipsahtaa pikkuisen aihepiirin ulkopuolelle. Ja no, tulihan tuossa jo jonkinmoista hiljaiseloakin vietettyä hetken aikaa (vetoaa työ- ja gradukiireisiin). Tänä iltana bongasin todella upean auringonlaskun, ja ajattelin jakaa tänne muutaman kuvan.



Vaikuttavaa, eikö?

Kalastajan vaimon neulepusero

Nyt se on valmis! Kalastajan vaimon malli oli tosi simppeli ja mukava toteuttaa. Itse asiassa oli todella virkistävää, kun ei ollut mitään varsinaista sitovaa "ohjetta". Sai vain tehdä, niin kuin parhaaksi katsoi. Saajallekin pusero oli todella mieluinen, ja piti kai sitä heti viinilasillisella juhlistaa.


Lopputulos oli yllättävänkin istuva. Toisaalta tulihan sitä pari iltaa kaverin luona vietettyäkin ompelupiiriä pitämässä ihan vain sen takia, että saa koko ajan työn edetessä sovitella ja kysyä mielipiteitä.


Lankana oli siis vaaleanharmaa 100 % villaa oleva Fritidsgarn. Hihansuut, helma ja kaulus ovat tavallista 2o, 2n -joustinneuletta, loppuosa virkattuja ketjusilmukoita ja kiinteitä silmukoita. Kainalo- ja kauluskavennuksiin asti virkkasin neuletta ympäri asti, kainaloista eteenpäin piti virkata etu- ja takakappaleet erikseen. Ainoastaan olkasaumat piti yhdistää jälkeenpäin, muuten saumat tulivat kuin itsestään, kun hihoja sai lähteä virkkaamaan suoraan hihansuusta. Kaikinpuolin siis unelmaneule!


Mielestäni hankalin osuus oli hihojen kaventaminen. Kyseisessä mallissa kavennus tapahtuu yhden ketjusilmukkalenkin yli hyppäämällä, ja kainaloon meinasikin helposti jäädä rumia "lenksuja", kun yli hypätyt lenkit jäivät roikkumaan. Ratkaisin ongelman niin, että en tehnyt peräkkäisiä kavennuksia aina samaan kohtaan, vaan yhden ketjusilmukkalenkin verran sivuun. Näin hiha ei rypisty niin helposti (vaikka harvoinhan sitä kädet t-asennossa seistään).


Lankaa olisi saanut kulumaan helposti ainakin 30 grammaa enemmän, jos olisin tehnyt kauluksesta runsaamman. Nyt kaulusta tehdessäni en poiminut sitä varten niin montaa silmukkaa, kuin olisin tehnyt, jos lankaa olisi ollut runsaammin jäljellä. Tuntuu kuitenkin turhalta ostaa kokonaista vyyhtiä, jos tarvetta olisi vain muutamalle kymmenelle grammalle, joten siksi tällainen ratkaisu. Kauluksen taitos syntyi, kun neuloin kaulusta pyöröpuikoilla tasona, ja kauluksen ollessa halutun korkuinen ei tarvinnut kuin tehdä yksi sauma, ja nätti taite on valmis.

Neule on tosiaan kokonaan tasaisen harmaa, kameran salama on ilmeisesti tehnyt nuo punertavat kohdat joihinkin valokuviin. Muutenkaan kuvat eivät ole aivan niin korkealaatuiset, mitä olisin halunnut, mutta ei ollut kuin kännykän kamera tarjolla, joten näihin on tyytyminen.